perjantai 13. maaliskuuta 2015

Isi ♥

Mie oon ainnaan ollu isin tyttö, vauvasta asti. Isi ei kerinny mukkaan synnytykseen va ko äiti pääsi kottiin ennen minnuu vei isi aamusin maitopullon linkulle ja tulemmaan miulle sairraallaan.
Isi kuoli, äkisti, naistenpäivän iltana. Olihan sitä iäkkäämmällä jo sitä sun tätä kremppaa va silti kuolema yllätti. Oisin siut mielellään pitempään täällä pitänyt. Ensi kuussa oisi vietetty 70v synttäreitä. 
 
Isistä on monta hyvää muistoa. Toki niitä huonompiakin, ei meistä täydellisiä kumpikkaan.
Kun olin pienenpieni, oli iskä työuransa vaiheessa jolloin oli paljon iltamenoja ja kokouksia. Silti en muista aikaa, etteikö isi olisi ollut läsnä miulle tai muulle perheelle. Viikonloput olivat perheen aikaa.
Myöhemmin ko menin tarhaan omalla pyörällä. Ajo isi autolla vieressä siihen asti jotta käännyin tarhalle menevään mäkkeen. Turvalliselta nuo matkat tuntui kyllä.
Kolmannella luokalla menin koulluun keskustaan ja kyllä isin käsi oli tuki ja turva ko pihalla jännittyneenä ootettiin uuen alakamista. 

Isi oli nuorena harrastanu voimistelluu ja olikin se, joka opetti miut tekemään kärrynpyöriä ja seisomaan käsillään. Isi ihastutti penskoja kävelemällä takapihan portaita käsillään.
Isi oli lahjakas piirtämään ja sai aikaan muutamalla vedolla hauskoja kuvia. Isi maalasi nuorempana myös paljon tauluja. Sukulaisille ja kottiin. Sieltä miun kädentaidot on varmaan peritty.
Isi täytti ainnaan ristikoita ja senkin mie lienen perinyt ko niitä tykkään täytellä, mustekynällä tottakai. 

Mökki oli aikoinaan isille sielunrauhan paikka. Siellä vietettiin monia unohtumattomia hetkiä eri kokkoonpanoissa. Yksi rakkaimmista muistoista on, ko käyttiin yö kalalla ihan kaksin ja illalla lämmitetty savusauna oli vielä lämmin kun tultiin takasin mökille. 

Isi opetti olemaan suora ja rehellinen. Kaikista ei tarvihe pitää va toimeen täyttyy tulla.
Ei se elo aina auvoa tietenkkään ollut, isi oli tooosi ylypeä teini tytöstään jonka vei krapulassa töihin äitin luo. Ja ko isosena ollessa vedonlyönnin seurauksena ajoin itteni kaljuksi, oli isi puhumatta päivän jos toisenkin. Tatuointiniki taisi alakkuun olla järkytys.

Muistan miten ylpeä ja onnellinen isi oli 50 vuotis päivänään ko lauloin Elviksen Love me tenderin,  jonka olin sanoittanut uuelleen meijän elämästä kertoen. 

Isi tykkäsi laittaa ruokaa ja kokeilla uusia makuja. Kerran pyysin ja sain synttärilahjaksi silakkapihvejä. Viinien ja viskin maailman aukeamisessa isi oli hyvä opas.  

Mie lähin kottoo koulluun kauemmaksi17 vuotiaana. Aina oon kyllä tienny ja tuntenu, jotta kottiin saa tulla. Kerran sinne takasin muutinkin.  
Kun asuin Kuopiossa, erräätki jääkiekkopelien erätauot kulu puhelimessa peliä analysoiden. Isin kanssa mie valvoin olympialaisten mäkikisoja jännäten. Isi tykkäsi liikkua va vanhemmiten penkkiurheilu oli päälaji. 

Isi rakasti minnuu ja mie isiä ♥ Nyt on vaan kamala ikävä. Opetteluttaa tämä isitön elämä. Useamman kerran on tullut mielleen soittaa iskälle. Viimeksi hautajais järjestelyihin liittyen.
Isi ja äiti sai elää monta vuosikymmentä yhessä. Isi kerkis saaha molemmat lapset aikuisiksi, tytön naimisiin ja pojalta lapsen lapsetkin.

Mie uskon, jotta kyllä sie miun perrään katot yhä.
Kiitos isi kaikesta!

Kati

11 kommenttia:

  1. Voi, halaus sinulle <3
    Tässä on toinen isin tyttö, joka mielellään olisi isänsä pitänyt pidempään. Vieläkin tulee joskus mieleen soittaa iskälle, puhelinnumeronkin muistan. Meillä tuosta äkillisestä tapauksesta on jo reilu 10v.
    Yli ei pääse, mutta sen kanssa oppii elämään. Ajan kanssa.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kait myö ollaan ikkuisuuven aamuun niitä isin tyttöjä <3 Aika parantaa tässäkin varmasti

      Poista
  2. <3 Tiiän miltä tuntuu <3 Haleja...

    VastaaPoista
  3. Mitäs tänne kuuluu?
    Sain vihdoin tehtyä Parrot-huivin, johon sain ohjeen ja langan sinulta melkein vuosi sitten <3
    http://sukkaasunmuuta.blogspot.fi/2015/04/papukaijaa-saastosukkaa-paasiaista.html

    VastaaPoista

Kommentoida saa, viestistäsi ilahdun :D